Home Stay-viikonloppu

Tämä viikonloppu menikin niin vauhdikkaasti kun olimme tuolla muiden vaihtareiden kanssa koti käynnillä yhden yön. Eilen lähdettiin tuossa 9.45 junalla Kimitsu-nimiseen kylään hiukan etelään täältä Inage:sta joka kesti hiukan yli puoli tuntia tuo matka. Perille päästyä meitä odotti pari henkilö tuosta isäntä-perhe yhteisöstä jotka ohjasivat meidät juna-asemalta pienen kävely matkan päähän erääseen kokoontumispaikka missä meitä odottivat meidän isäntä-perheet.

Tämä vastaan otto komitea näytti pikemminkin joltain Eurooppa-Aasia rauhan neuvotteluilta, koska siellä oli Kiina,Venäjä,Thaimaa,Indoneisia,Intia,Korea,Ungari,Saksa,Kanada,Egypti ja tietysti Suomi ettei unohdu tuommoisen U:n muotoisen pöydän ääressä kasvokkain.

Meikäläisen vuoro edustaa Suomea tässä kokouksessa ja myös minun kannustus joukot eli isäntä-perhe vierellä. Peijooni kun tuossa hiukan oli jännittynyt olo, melkein kaikki muut puhuvat suhteellisen hyvää japania ja sujuvasti sillailla ettei tule niitä pikku kieli-oppi virheitä mitä itse tuli sanottua :P

Tuon esittelyn jälkeen ryhdyimme koko porukalla johonkin ihmeelliseen japanilaiseen ryhmä-peliin jossa jokainen menee toisten kanssa kaksin kamppailuun kivi-paperi-sakset kisaan ja häviäjä menee voittajan perään niin että hän pitää käsiään hänen hartioillaan humppa jonon tapaan ikään kuin :)
Tuota pelasimme ainakin pari kymmentä minuuttia, jonka jälkeen tanssittiin jokin "pidä kaveria kädestä" tanssi ja numero-peli jossa piti etsiä ryhmään saman verran porukkaa mitä kuuluttaja sanoi ja sitten kun oli tarpeeksi ihmisiä ryhmässä niin piti mennä kyykkyyn. Tuota menimme pari kolme kertaa minkä jälkeen rupesimme siivoamaan tuota paikkaa. Saatuamme kaikki pöydät ja tuolit laitettua takaisin varastoon, lähdimme isäntä-perheidemme kanssa kohti heidän kotiaan. Minun isäntä-perheen omakotitalo oli suhteellisen isolla tontill tai sen pinta-ala oli näin japanilaisessa mielessä iso, kun täällä Inage:ssakin porukalla aika olemattomat taka- tai etu pihat. Heillä oli myös melkein yhtä iso talokin kuin minulla oli silloin aikoinaan kotina ala- ja ylä asteella, vaikkei kellaria heillä ollutkaan niin se oli korvattu ilmeisestikin kolmella isolla varastolla toiselle puolelle tonttia. Matkalla sain semmoisen kysely litanian kuunnella heiltä etten kerinnyt kahta sanaa sanottua vastaukseksi, kun jo uutta kysymystä tulee joltakin toiselta. Heidän talonsa oli kaksi kerroksinen jossa yläkerrassa nukkui nuorempi väki ja alakerrassa asui isoäiti, myös olohuoneen ja keittiö.

Perheen äiti "Maki-san" ja vanhin pojista "Yuuki-kun". Ensimäisenä kun sain tavarat ja takin yläkertaan huoneeseeni, niin tultua takasin olohuoneeseen toi Maki minulle "ocha:a" joka on japanilaista vihreää teetä ja jokin kuivatun oransin luumun tapaisen hedelmän jonka nimi unohtui melkein samassa hetkellä kun rupesin syömään sitä. Hetken päästä juotuamme teemme niin hän otti valokuva kansion ja rupesi näytämään minulle perhettään ja sen jäseniä. Myöskin muita vaihto-oppilaita keitä heillä on ollut perhe visiitillä yön yli näin viikonloppuna vuosien aikana.

Päivällisenä olikin riisiä currilla, joka meinaan oli sitten  meikäläisen maku nystyröille hiukan liian tulinen ruokalaji, mutta erittäin hyvää se oli joka tapauksessa. Tuossa syödessä tuntui kuin olisin ollut jossain laboratooriossa koe-kaniinia, koska koko perhe seurasi minun kasvoni piirteitä ja  minun reaktiota on tuossa syödessä.

 Jaaha siinä on sitten koko perhe paitsi isän äiti "Miyuki" puuttuu tästä kuvasta, mutta minun takanani on itse pariskunta isä"Temari-san" ja äiti "Maki-san", sitten pojat vasemmalta oikealle "Takumi (7)", "Yuuki (9)" ja "Tomohiro (6)". Pojat tykkäsivät kyllä erittäin kovasti minun kanssani leikkimisestä ja pelaamisesta.

Tässä iso-äiti "Miyuki" juttelee minun kanssani suomi vierailustaan. Hän kävi suomessa noin kolme vuotta sitten yhteisönsä kautta tavallaan kultuuri vierailulla suomessa. Hän osasi myös hyvin englantia ja myöskin perheen isä ja äiti osasivat englantia joten heidän kanssaan oli helppo puhua vaikka koitin mahdollisimman paljon puhua japaniksi heille, niin jotkut sellaiset sanat joita en osannut sanoa japaniksi niin pystyin kertomaan ne englanniksi.

Tässä ollaan poikien kanssa ruuan jälkeisellä peli sessiolla ja pelinä japanilainen lauta-hippa peli. Tuossa piti ottaa toiset kiinni niin että pääsit omalla vuorolla heidän pelimerkkinsä ohi. Noppina oli samat peli merkit mitä käytimme laudalla. Tuossa jos "nopat" menivät selälleen niin se merkitsi yhtä,kyljet kolmea ja jos se sattui jäämään pystyyn tämä merkki nappula niin sai mennä kymmenen ruutua eteen päin.

 Tässä olemme menneet erääseen paikalliseen kokoontumispaikkaan heidän talonsa lähellä ja minä olen saanut lasten tekemiä askartelu töitä lahjaksi heiltä.

 Sain vielä lisänä askarteltuja julisteita noilta pikkuisilta, mitkä oli todella sööttejä töitä :)

 Heillä oli vanhempien järjestämä "hippo"-niminen iltapäivä kerho jonne tuli neljän muunkin perheen vanhemmat ja lapset, jotka olivat tosiaan pikku lapsia :) Pelasimme pikkulapsien kanssa  kortti peliä, mikä oli tehty tavalliseen pokeri pakkaan mutta tavallisten kuvian sijaan siinä oli pareittain kuva ja kanji erillaisista asiosta esim "koiran kuva ja kanji-merkki". Erikoistapauksena he pyysivät minua sanomaan suomen kielisen sanan aina kun joku sai saman numero pari. Tämä osottautui erittäin hauskaksi, koska heidän japanin kielen aksentillaan on hiukan vaikeahko saada sanottua samalla tavalla kuin minä itse. He kuitenkin pystyivät sanomaan suomen kielisiä sano yllättävänkin hyvin joka oli todella kivaa ja hauskaa kuunneltavaa. Jopa meidän porukan pienimmäinen tyttökin sai sanottua suomea melkein yhtä hyvin kuin minä, mikä aina sai hänet nauruun kun sai sen sanottua.

Siinä onkin koko "hippu"-iltapäivä ryhmä, yritimme huutaa jonkun sanan tuossa ja taisi muuten olla suomalainen sana,mikä unohtui siinä iltaan mennessä.

Lähdimme tuossa parin tunnin leikkimisen ja laulujen jälkeen takaisin kotiin. Olimme jossain puoli seitsemän tienoilla takaisin talolla. Päästyämme takaisin sisälle perheen isä "Temari"kysyi minulta että tahdonko mennä kokeilemaan karatea, kun hänellä oli tuolloin seitsemästä yhdeksään karate harjoitukset ja myös "Yuuki:lla" olisi ollut, mutta hän ei tahtonut mennä mukana, koska halusi olla mahdollisemman paljon minun kanssani ja leikkiä. Minä en kuitenkaan ihan tohtinut mennä kunnon kahden tunnin harjoituksiin vaan päätimme tulla katsomaan hän harjoitusta hiukan myöhemmin äidin ja nuorimmaisen kanssa. Mentyämme harjoitus paikalle katsomaan, niin näin  "Temari:n" harjoituksissa myös 8-11 vuotiaita pikku kersoja harjoittelemassa aika tiukan valmentajan opastukessa. Sain myös nähtyä hiukan kaksinkamppailuakin siinä samalla näiden lasten kesken. Tuossa viittä vaille yhdeksän lähdeimme takaisin perheen äidin kanssa talolle jossa meitä odotti jo kuuma kylpy. Heillä oli kummassakin kerroksessa omat kylpyhuoneen ammeiden kera, mutta tuo kuumakylpy kyllä on sitten rentouttavaan vaikka tuntuukin että keittäisi itseään hiukan samallai kuin olisi saunassa tosin vesi tuntui jotenkin paljon pehmeämmältä kuin puusaunan hennot löylyt.

Illan päätteeksi katselimme isän kanssa "Gundam"-animea tuommoisessa pikku huonessa ainakin 40-tuuman telkkarista. Äiti tuli hiukan myöhemmin tuoden mukanaan meille kahdelle lämmitettyä riisiviiniä eli Sakea. Tämä pariskunta on korkeekoulu aikoina eli meikäläisen ikäisenä ollut bändissä äiti laulajana ja isä akustisessa basso:ssa soittajana.

Aamulla herättyäni olin hetken aikaa hiukan hämmilläni, koska heillä oli jokaisessa ikkunassa pimentäjät ja minä en ollut yhtään huommannut eilis-iltana ennen nukumaan menoa niitä niin luulin että on vielä yö kun oli vielä pilkko pimeää vaikka kello raksutti jo kahdeksaa. Hetken siinä sitten pyörittyä sängyssä päätin vilkaista varmuuden vuoksi kännykästä kelloa ja havahduin samalla kuin näin kellon ajan niin kersojen ääniin alakerrasta.

Aamiasena oli munakasta riisin ja Miso-keiton kera. Tämä menikin tuossa syödessäni aika mielenkiintoiseksi keskusteluksi, koska nuorimmainen tuossa äidin oikeilla puolella olisi tahtonut jotain muuta syötävää myöskin ja eikä millään olisi tahtonut syödä pelkästään noita aamiaseksi.

Syötyämme perheen äiti rupesi ihan sattumalta etten edes ehtinyt paljon miettimään mitä sitä voisi ruveta juttelemaan niin kysyi minulta että onko japanin kielessä sanoja jotka kuullostavat samalta suomen kielessä, mutta niillä on toinen merkitys. Noh tuohonha tuli oikopäätä vastattua "hai" joka on japaksi kyllä ja suomeksi "peto-kala". Toisena tuli "kissa" mutta japanissa ei ole pelkkää "kissa"-sanaa vaan "kissaten" joka on kahvila japaniksi ja suomessa kissa on lemmikki-eläin.

 Aamiasen jälkeen lähdimme nelisteen "isän ja kahden nuorimmaisen pojan kanssa katsomaan erästä jumala-patsata, jonka nimeä en taaskaan muista vaikka koitin pistää muistiin paikkojen ja asioden nimiä parhaani mukaan, mutta minkäs teet ku on niin paljon muuta kivaa tekemistä siinä noiden kanden pikku pojan kanssa.

 Tuolla samalla patsaalla oli myös yksi niistä muista vaihto-oppilaista, jotka myöskin olivat valinneet tämän isäntä-perhe viikonlopun. Sattui tulemaan samaan aikaan meidän ollessa tuonne patsaalle. Hän oli kiinasta tullut vaihto-oppilas "Chiang"-niminen tyttö, jota näen aikalailla päivittäin tuolla yliopistolla.

 Meidän porukkamme patsaan juurella, täytyy kyllä sanoa että tosi hyvä keli oli tuolloin kun menimme. Aikalailla tuommosta Pilvi-poutaa :D

 Tuonne patsaan sisään sai pienellä maksulla mennä joka oli 52-metrinen näkö-ala torni tavallaan, kun sieltä sai kurkkia ulos aina joka kerroksesta pienistä ikkuna luukuista ja sitten päälaella oli tasanne mistä näki todella hyvin tuon tokion lahden.

Patsaalta lähdimme takaisin päin erääseen kauppa keskukseen katsomaan jos siellä olsii jotain syötävää. Tässä "Tomohiro" ja minä tulemme liukuportaita alas päin :)

 Jes syötävää  löytynyi, minä ja "Takumi" otimme Okunomiyakit ja "Tomohiro" otti spagettia, isä tais ottaa sukiyakin ja tempuraa.

 Menimmä viereseen kolikkopeli osastolle hiukan kokeileen jos sitä sai jotain palkintoja, mutta tästä koripallo-pelistä mitä koitan parhaillaan niin ei saanut mitään muuta kuin hyvän mielen jos sattuu saamaan isomman pisten luvun kuin edellinen ennätys.

 Nyt ollaan kylän leikkikenttä ja puisto-aluella lennättämässä leijoja. Pikkuiset olivat ihan innosta tohkeissaan vetämässä noita leijoja perässään. Onneksi meillä oli myös aika tuulinen päivä että ne tosiaan nousikin sitten korkealle sen ansioista.

 Meidän koko piknik tapaamisen "hippo"-ryhmä.En yhtään huomannut, että "Temari" oli laittanut tuolloin kameran tulemaan ajastimella. Huomasin vasta kun kameran salama iski että katos perhana miksei kukaan kertonu että kuvia otetaan, vaikka kaikki muut katsoivat suoraa kameraa kohti.

Pieni laululeikki ennen kuin lähdimme takaisin. Tuo minun oikealla puolella oleva pikkutyttö oli ehkä pikkuisista energisin ja vauhdikkain, koska hän juoksi koko tuon ajan kun lennätimme leijoja niin niiden perässä koko ajan huutaen jotain ja koettaen nostaa niitä aina ilmaan takaisin maahan pudotessa.