Rising sun: あらゆるイベント。~kaikenlaista tapahtumaa

Jeesh poks, kuulkaa taas on aikalailla menny viikko tässä ohi ettei huomaakkaan. Maanantai ja tiistai meni aikalailla koulussa eikä oikein sillai jaksanut lähteä mihinkään erikoiseen paikkaa. Tuli vaan melkoisesti opiskeltua japanin kieltä ja koitettua, jos toi riisikakun syönti onnistuisi kun se meri levä ei jotenkin vaan tahdo mennä alas.Sen maussa on jotain mikä saa mun vastasi ihan oudolle reaktiolle käymään. Riisi ja sen sisältö sinäänsä menee kyllä alas ilman ongelmia, mutta toi meri levä on vaan jokseksiin ylitse pääsemätöntä ainetta. Tässä on ny aika tiukka aikataulu, kun pitäisi osata sen verran japania tuolla kuun lopussa että osaisi sanoa jotain omasta maasta ja perheestä. Taisi olla viimenen lauantai kun meillä perhe visitti japanilaisperheeseen, joten olisi ihan kiva osata sanoa muutakin kuin oma nimi. Tietäen sen että ensimäisen tulee kysymyksiä suomesta niitä perus asioita.

Keskiviikkona täällä oli kansainvälinen kulttuuripäivä, joten koulua ei ollut ollenkaan ja tämän pyhäpäivän kunniaksi tai johosta koululla oli neljän päivän kulttuuri festivaalit keskiviikosta lauantaihin. Itse kävin torstaina ja perjantaina katsomassa festareita. Voin kertoo että tollasia saisi olla suomenkin yli opistoissa, mutta meillä ei ole sinäänsä ole minkäänlaisia kerhoja yliopistoissa samalla tapaan kuin näillä japanilaisilla. Heillä on aina karatesta ja judosta, musiikki ja cosplay kerhoihin. Koko koulun piha oli aivan täys näitä puljuja jossa eri kerhot myivät erillaisia juomia ja syötävää.Erittäin maittavia kyllä oli ne mitä maistoin noilla kerroilla.

Porukka riitti jopa sateisena päiväna

Minä ja tutorini Ozawa-san

Jazz-musiikki tanssi esitys

Melkosesti porukkaa tuli festivaaleille

Perjantaina kävimme kuuden hengen porukalla eräässä japanilaisessa ala-asteella moikkaamassa oppilaita. Tämä osoittautui minulle melkoisen haasteelliseksi, japanin sanastoni on melko suppea niin sanotusti vielä. Pystyin ymmärtämään heidän kysymyskistä osan ja loput piti joko kysyä opettajalta tai arvata huonolla onnistumis-prosentilla. Yksikin poika kysyi minulta, että mikä on suomen kuuluisin ruoka niin ensimmäisenä tuli mieleen kalakukko, mutta se olikin sitten niin vaikea selittää japanin kielellä heille, koska suomen oman sanaston vastiketta japanissa ei edes välttämättä ole. Tästä syystä selitin vain että se on suomessa kalaleipä, mikä on leipä jonka sisällä on kalaa. Kyllä ne olisi sitten niin virkeitä ja hyper aktiivisia kun meikäläinen astu luokkaan, kun tosissaan kaikilla silmät pyöristy ja korvat avautu samantien siinä silmän räpäyksessä ja ensimmäinen sana mitä pojilta pääsi oli japaniksi "kakkoii" noin äänettynä joka tarkoitta suomeksi makeeta siinä tarkoitukessa se on hieno tai kova sana suomessa. Englanniksi se oli "Cool" joka tarkoittaa samaa. Meitä vietiin luokasta toiseen, varmaan neljässä tai viidessä luokassa tuli oltua esitteillä ja kysymysten palttina. Mutta näin kokonaisuudessa erittäin mielenkiintoinen ja hauska reissu oli. Eikä varmaan tuu tuollasta ehkä toiste koettua joten sitä ollaan taas kokemusta rikkaampana.

Heillä oli maantiedon tunti meneillään

Brittien ja ranskan maan rymä

Yksi tytöistä piirsi mun, joka oli hauska tapaus koska hän ei millään uskaltanut antaa ilma ope sitä mulle :D

Tänään kävin yhdessä Kristenin kanssa kylällä tokion siimeksessä Shinjukussa,Harajukussa ja Shibuyassa. Lähdimme jo dormilta noin 10.40 Inagen juna-asemalle josta suuntasimme junalla ensin Kinshima:lle missä vaihoimme junaa Shinjukuun menevään junaan. Tuo junalla matkustaminen täällä japanissa ei ole oikeastaan sen vaikeampaa kuin koti suomessa kun vaan kirjottaa ylös paperille juna-asemien ja kaupunkien osien nimet jotta osaa valita oikean junan. Pääkaupunki asemalla on kyllä meidän aakkosilla kaupunkien nimet ja mihin ne suuntaavat, mutta jos menee hiukan tuonne maaseudulle niin sielä tarvii osata lukea mihin junat ovat menossa ja opetella miltä ne kuullostaa. Koska maaseudun junissa ei ole kaikissa tuota ledi tai lcd näyttyö jossa lukee seuraavan pysäkin nimi. Vanhoissa junissa kuski ilmoittaa sen aika epäselvällä arttikulaatiolla joten pitää olla sillon tällön tarkkana ja kuunnella mitä sieltä kuulutetaan. Mutta sitten tämän päiväsestä toisiaan vielä,tosiaan aloitimme Shinjukusta meidän kaupunki kiertelyn oli menossa ostaan samalla reisulla iteselleni vaatteita joten kävimme parissa vaate kaupassa. Mitkä osoittuivat yllättävän kalleiksi, mutta löysin itselleni kuitenkin kaksi T-paitaa yhdestä vaate kaupasta. Hetken kiertelyn jälkeen suuntasimme harajukuun, jossa kuljimme varmaan jonkinlaisen pääkadun tai ehkä kiireisimmän kadun läpi jossa tosiaan oli kanssa kuin pipoo. Sitä sai suurin piirtein aurata itellensä tietä, kun meinaan sen verran tuli porukkaa vastaan. Siitä kävelimme sitten isompaa tietä pitkin Shibuyaa kohti, minkä varrella oli erittäin mielenkiintoinen vaatekauppa, joka oli ilmeisesti naisille tarkoitettu vaatekauppa. Sen nimi oli "ehkä söpö", toi on jo minusta hiukan epäilyttävää, jos ne tietäis mitä se oikeasti tarkottaa. Harvinainen näky se oli nähdä suomen kieltä näinkin kaukana kotisuomesta. Sitten saavuimme Shibuyaan pienen jalottelemisen jälkeen, jossa ensimäisenä oli tietenkin sen kuuluisan "Shibuya-crossing":n seuraaminen, kun jalan kulkioille tulee virheä valo. Se oli tosiaan kuin olisi ollu muurahaispesässä, kun meinaan sen verran oli kanssa porukkaa. Se ihmis-massa,mikä lähti liikkeelle siinä yhdellä hetkellä oli melkosen pelottava. Eihän sie edes itse kerennyt liikkumaan paljoakaan paikaltaan, kun meinaa jo toinen tulla päälle siinä samalla hetkellä. Siinä hetken pällisteltyämme lähdimme kierteleen myös tätäkin paikka tarkemmin. Mutta noin viiden aikaan Kristen lähti takasin päin,mutta minä jäin vie hetkesi odottamaan yhtä toista koulukaveria, joka saapui noin kymmenen minuuttia myöhemmin siitä kun kristen lähti takaisin. Hän kuitenkin tuli hiukan aikaisemmin mitä luulin, kun oli jo pääsyt harajukulle kun hän lähetti minulle viestin, jossa ilmoitti olevansa shibuyan asemalla. No pyysin häntä odottamaan hetken japanin kuuluisimman koiran patsaan luona. Tämä koira oli nimeltä "Hachiko", joka odotti joka aamu yhdeksän vuotta putkeen omistajaansa aseman edessä, hänen kuoltuaan yllätäen sydäntautiin. Juoksettuani noin 10minuuttia harajukulta shibuyaan tapasin hänet tapaamispaikalla, josta lähdimme vielä kiertelemään kauppoja. Ainiin tämä ystävän nimi oli Masako ja hän on japanilainen tyttö ja hän on minua vuoden vanhempi, mutta mikä yllättävintä oli saada tietää hänestä oli, että vuosi sitten hän kävi suomessa vuoden vaihdossa ja vielä seinäjoella.
Siinä sitten kiertelimme pari kaupat ja kiukan kujia kattelen mitä kaikke sielä oli tarjolla.
Harajukusta tuli vielä muuten ostettua musiikkia ja shibuyasta tuli ostettua kylpytakki.
Kellon tullessa kahdeksan lähdimme takaisin kämpillemme, minä takaisin inageen ja Masako lähti ikeburokoon. Seuraavan kerran varmaan tapaamme koulussa jos, satumme näkemään siinä ohi mennen.